yy I kaa I koo I nee I vii

Jonna

Tyttö ja sen elämä. Siitä on mukava että olet päättänyt jaksaa lukea sen elämästä. Luonteesta, perheestä, rakkaista, tulevaisuudesta ja kaikesta siitä väliltä. On kiva, ettei tyttö kirjoittanut niistä kaikista turhaan tai vain itselleen. Mutta ei tyttö laita pahakseen, jos haluatkin mennä ulos sateeseen ja hyppimään vesilätäköihin tai jos tahdotkin kirjoittaa kirjeen jollekkin rakkaalle. Voi jopa olla, että tyttö pitäisi siitä.

Tyttö saattaa olla sinulle yksi huituntuutti jostain, pelkät tutut kasvot, vihamies, luokkatoveri, ystävä tai pelkkä hahmo jota tahdot vakoilla. Sitä yrittää kovasti miettiä, mitä ihmisten pitäisi minusta tietää. Mitä ihmiset minusta taas ei saisi tietää ja mitä pitäisi osata jättää kertomatta. Mitä minun pitäisi kertoa itsestäni, koska oppisi kirjoittamaan itsestään niin, että sinun ensivaikutelmasi minusta ei romuttuisi täysin. Pitäisikö minun edes kirjoittaa mitään pintaa syvemmältä, antaa sinulle mahdollisuus tutkia ja ottaa selvää. Pakottaa sinut tutustumaan minuun.

Voisin yrittää kertoa sinulle hieman elämästäni, johon liittyy paljon ihmisiä, kamera, erilaiset lehdet, eläimet ja tuntemukset. Elämääni kuuluu paljon asioita jotka tahtoisin jakaa kanssasi, tahtoisin että ottaisit kengät sukkineen jalastasi ja tuntisit miltä maa tuntuu jalkojesi alla. Miltä tuntuu sateen kastelema nurmikko, kipeät risut pehmeissä jalanpohissa, ihana upottava rantahiekka varpaiden välissä, oppisit nauttimaan sammaleesta ja havunneulasista pistelevinä jalanpohjissasi. Pitäisi osata nauttia enemmän hetkistä.

sä juoksit auringon laskuun

Miksei hetkiin voisi jäädä? Siihen hetkeen, kun rakas tulee pitkän ajan jälkeen ja ottaa kainaloon, halaa rutistaen ilmat melkein pihalle? Miksi täytyy jatkaa eteenpäin kohdaten kaikki pahat ja ilkeät? Miksi täytyy aina tilanteiden tullessa kaivaa kaikki paha esiin, kiusata itseään jollain masokistisella tavalla aiheuttaen samalla pahaa mieltä sille tärkeimmälleen? Miksei voisi vain unohtaa?

Miksi sitä on mennyt unohtamaan ne kauniit sanat joita vuosia sitten tuli saaduksi, annetuiksi ja tehdyiksi? Miksi pelkää unohtavansa asioita? Miksei niitä muista silloin kun on paha mieli? Miksei voisi muistaa akin rakkauden osoituksia silloin, kun se on neljättä tuntia myöhässä? Sanovat, että muistia voisi harjoitella pelaamalla muistipelejeä, mutta miten ne muka edistävät muistia, jos häviää jo kolmatta kertaa ja kaikki energia meneekin hermostuneisiin tasahyppyihin?

Miksei voisi harrastaa jo jotain kehittäviä pelejä ja leikejä, joissa olisi vastapainoa tälle tietokoneella olemiselle? Vaan mahtaisiko tytön vaikea luonne mitään joukkuepelejä kestääkään? Tyttö tietää luonteensa olevan vaikea. Se ei voi antaa periksi,sille mikään ei ole itsestäänselvää ja ongelmia esiintyy aina. Jos niitä ei ole muuten, se on taitava kehittämään niitä itse. Sillä on melko pitkä pinna, jos ei ole sen poikaystävästä kysymys. Ehkä se on hieman erakoitunut sitten ala-asteen. Se on todella huono pitämään kehenkään yhteyttä, vaikka rakastaa ystäviään. Se ei ole koskaan haalinut ympärilleen ihmislaumaa, sille on riittänyt muutama luottamusystävä jonka kanssa jakaa iloja ja murheita.

Pitkät illat vievät päivät mukanaan

Kun pyydetään kertomaan itsestään, alkaa kertomaan aina niistä tärkeimmistä, rakkaimmista asioista elämässä. Ne asiat, joita kuvaan eniten. Asiat joista on silti aina liian vähän kuvia. Rakastan eläimiäni, erityisesti koiriani ja hevostani. Rakastan lähes kaksi metristä komeaa puoliskoani, rakastan kirjoittamista, rakastan perhettäni joka tuntuu kasvavan koko ajan.

Sitä toivoisi olevansa rakentava, pitäisi etsiä uusia näkökulmia valokuvaukselle vaikka kohde pysyisi samana. Pitäisi osata löytää tärkeästä ihmistä muutakin kuin oikea kulma valokuvaukselle. Täytyisi osata käsitellä sitä muutenkin kuin valokuvaustilanteessa. Täytyisi osata mennä pintaa syvemmälle, osata tutkia ja rakastaa. Olla enemmän kuin valokuvissa.

Pitäisi muistaa ottaa enemmän valokuvia. Ei saisi unohtaa annettuja ja saatuja kauniita sanoja. Täytyisi muistaa ne aina kun on pahamieli. Täytyisi muistaa kirjoittaa ne ylös. Ehkä ei pitäisi pelätä niin paljoa niiden unohtamista?

Tyks.

Sisäpiirivitsit. Ideoiminen. Saippuakuplat. Kauniit sanat. Kirjotukset. Jäätelö. Ihanatkuvat. Muistot. Raamattu. Kesä. Ystit. Cowboyt // Länkkärit. Stella. Ihmiset. Aki. Apulanta. Kahvi. Nukkuminen. Jaffakeksit. Egotrippi. Velilehti. Musiikki.Juusto. Nukkuvat ihmiset. Halaukset. Piparkakkutaikina. Kalenteri. MoulinRouge. Konffa. Salamointi. Ihasuminen. Soma. Neliksenkanapanini. LauriTähkäElonkerjuu. Vesileikit. Valvominen. Löhöäminen. Pizza. Hameet. Lyriikat. Koulu. Luottamus. Juissi. Kamera. Uuniomenajääelö. VedenLiplatusVenettäVasten. Valokuvat. Vihkot. Kynät. Leijuminen. Huulirasva. Vanha stratovarius. DR.House. Kolumnit. Prätkähiiret. Tuoksut. Usko. Karkki. Aamutunnit. Musa. Kitarat. Espanja. Ikävä. KOrvapuustit. Tehosekoitin. Anna-Leena Härkönen. ihmeet. TheRain. ParadiseLost. Kävely. Eläimet. Sade. Tee. Kynttilät. Torey Hayden. Kierreportaat. Postikortit. Jumbopussit. Yökävelyt. Jäätee. Tikkarit. Uusivuosi. Soutuveneet. AutoMatkatHyväsSeurassa. Aksentit. Pussailu. asunto. Mansikat. Haaveilu. Huolehtiminen. Kaupunginvalotöisin. SamperijaLalajarytmi. Värit. Letutjaomenahillo. Aamuyöt. Hämärä. LumiOksilla. Ajatukset. Lokki Joonatan. Virnistykset. CD-levyjenkansilehtiset. Toiveet. Mandariinit. Elokuvatjaelokuvaillat. Hellyydenkipeys. Lumihiutaleet. Hetket. Houkutus. Hymyily. KädestäKiinniPitäminen. Illat. Johnny depp. Kaakao. Kesä. Kikatus. Hiukset. ToisenHengitysIholla. Korut. Samperin otsis. Kirjeet Kirjoittaminen. Kuiskaukset. Läheisyys. Mielikuvitus. Persoonallisuus. Jännitys. Rakkaus. Sadepäivät. Saksikäsi edward. Salaisuudet. Silmät. Tunteellisuus. Kamera. Elämä.

rakkaustarina

Pienenä, paljon pienempänä ja lyhyempänä kuin nyt, oli eräs tyttö-kaveri-rinki päättänyt mennä jälleen seurakunnan järjestämälle nuorten leirille. Leirillä oli luvassa ystäviä, uimista, insidejuttuja, hauskanpitoa, valvomista saunomista, salaisia öisiä yrityksiä vaihdella huoneita, kertoilla kummitustarinoita, kuluneita puujalkavisejä sekä hauskoja vitsejä. Mutta eipä uskonut tyttö näkevänsä siellä poikaa, ei ainakaan sellaista pitkää ja mukavaa.

Oisitsä mun supermään?

Ensimmäisen tunnin aikana poika ryntäsi tyttöporukan huoneeseen vaihtamaan pari turhanpäiväistä sanaa ja muutaman kuluneen puujalkavitsin. Vähän hölmönä ja hyvin lyhyenä tyttö kiinnostui uudesta ystävästä. Leirin aikana poika pilkkasi tyttöä erittäin huonosta pelimenestyksestä aliaksessa, syötti pilttiä erilaisin äänitehostein joista paras on edelleen pommikone, hieroi jalanpohjia, kertoi vitsejä, mietti tyttöporukassa jotain uutta juorua liikkeelle, ihmetteli huulikorua ja kuunteli tytön saarnaa kielenkäytöstä. Tyttö tykkäsi kun poika uimassa aina heitteli sitä ja ihmetteli kuinka poika pystyy olemaan veden alla niin kovin kauan. leirin lopuksi poika piirsi työn käteen hymyn ja tyttö moikkasi pojan käteen. Leirin aikana tyttö ihanstui, ihan vähän vain, mutta sitä kenellekkään myöntämättä.

Jatkui?

Poika oli usein tytön naapurissa ystävänsä tykönä. Kolmestaan he kävivät uimassa eikä tyttö vieläkään luota poijan sanoihin: "anna käsi", veden lähellä. Niinhän siinä käy että epäreilut ihmiset toimivat epäreilusti ja vetävät kanssaan jääkylmään veteen. Siihen aikaan poika jaksoi pyöräillä kymmenen kilometriä tullakseen uimaan tytön ja ystävien kanssa. Yhdessä tyttö ja poika kokeilivat veden syvyyttä, kivillä pomppimisen vaikeutta, koskessa makaamista ja sen rentouttavaa vaikutusta. Yhdessä tapeltiin myös ainoasta kuivasta pyyhkeestä mikä jäljellä oli.

Eräänä iltana tapahtui jotain, mikä selvitti tilanteen tyttö tykkää pojasta ja toisinpäin. Siihen iltaan sisältyy hirvittävä määrä salaisuuksia ja hyviä muistoja. Sinä iltana poika otti tytön kainaloon ja piti lujasti kiinni. Pojalla oli tytölle salaisuus kerrottavana, mutta poika oli liian ujo sanomaan sitä, vielä. Kuudenristeyksenlaavu, vessapaperinoikeaoppinenpoltto, lirpinlarpin, hyvääyötävielätoisenkerran kertovat kaikki yhdestä parhaasta illasta tytön ja pojan historiassa.

Minä Sinä, Minä Sinä. Eikö Se Olisi Jo Me?

Meni puolitoista päivää, oli tiistai aamupäivä ruokalassa kun poika oli kerännyt kaiken rohkeutensa ystävien kannustamana lähettää tytölle viesti. Viestissä oli ehkä viisitoista sanaa, mutta jo niin pienellä sanamäärällä poika sai tytön kädet tärisemään ja miettimään mitä viestiin vastaisi (jos joku ei ollut vielä päässyt jyvälle mitä viestissä oli niin se oli eräänlainen mä tykkään susta, alettaisko oleen?- viesti..). Myöskin tyttö keräsi kaiken rohkeutensa ja uskalsi kysyä pojalta oli koko juttu vitsi vai ihan oikeasti, tyttö suostui tietämättään mihin päänsä oli pistämässä..

Siitä se sitten lähti. Tyttö oli pojastaan vähintään yhtä onnellinen kuin poika tytöstään. He tekivät kaikkea mistä olivat haaveilleet ja vähän mitä halusivat. Pojan ansiosta tyttö tuli myöskin uskoon<3.

Kaiken kaikkiaan tyttö ja poika seurustelivat seitsemän kuukautta ja neljä tuntia. Tyttö teki kaikkea tyhmää itse tajuamattaan, ehkä poikakin tarvitsi vähän kasvamista, supernuoria kun olivat. Tuota aikaa tyttö ei haluaisi koskaan takaisin, ei koskaan. Kesällä, kun tyttö uusine kuvioineen teki kaikkea, paljon myöskin asioita joita katuu myöhemmin, poika näki tytön.

Minä Sinä, Minä Sinä. Eikö Se Olisi Taas Me?

Oli juhannus, tyttö oli "arestissa" ja poika oli polttanut tytölle levyn. Tyttö meni hakemaan levyä ja pojalla oli asiaa jonka lupasi tulla illalla kertomaan. Tyttö oli kirjaimellisesti aivan pihalla, tytöllä ei ollut mitään hajua mitä asiaa pojalla tytölle oli. Illalla poika kertoi tytälle kuinka ikävä tyttöä on ollut ja siitä lähtien seuraavat kuukaudet olikin pelkkää setvimistä.

Miksi? oikeasti? Kannattaako?
Hä? Mä en tajunnu? Pitäskö nähä?
Ei sitte. Mä mietin.. Voitasko sittenki?
Mä en tiä haluanko. Mä tiän haluanko.
Oollaanko sitä tarpeeks kasvaneita?
Yritetään.

Tuli vihdoinkin ilta jolloin setviminen loppui, 6.10 -04 lähtien poika on pitänyt tytöstä huolen ja tyttö on siitä onnellinen.

Nykyään ja tulevaisuus?

Tyttö on ollut maaiman onnelisin koko lyhyen ajan mitä on saanut oman poikansa kanssa tallailla. Poika on antanut tytölle turvaa ja pitänyt huolta paremmin kuin kukaan muu. Poika on tytölle pieni piiloutumispaikka kaikelta epäreilulta ja tyhmältä. Poika on tytölle tärkeintä ja yhdessä he ovat suunnitelleet ison, ehkä maailman ihanimman ja kotoisimman kodin, poika haluaa hallin ja tyttö tallin, koirat ja pihan. Asuinpaikan ja amerikkaan muuton. Molemmat halluavat kolmelasta, jokseenkin sukupuolista on vielä erimielisyyksiä, mutta uskokaa tai älkää, tyttö voitta aina. Poika on opettelemalla opetellut kiusaamaan ja härnäämään tyttöä ja nykyään onnistuu siinä alta sekunnin. Tyttö ja poika vänkäävät joka kerta nähdessään, mutta eivät riitelemällä riitele. Tyttö ja poika ovat yhdessä koukuttuneet Prison Breakiin, ne tykkäävät käydä yhdessä syömässä, piknikillä.

Tyttö ihmettelee kovasti jos joku oikeasti jaksoi lukea tämän kaiken. Tytön mielestä oli kiva muistella niitä menneen talven lumia.